Vino nenä

Mitä sinä teet? vaimoni kysyi, kun näki että tapojeni vastaisesti viivyttelin peilin edessä.
En mitään, vastasin hänelle, katson nenäni sisään, tänne sieraimeen. Kun painan sitä, tunnen pientä kipua.
Vaimoni hymyili ja sanoi:
Luulin että katsoit, kumpaan suuntaan se on vinossa.
Käännyin kuin koira, jonka hännälle on tallattu:
Vinossa? Minunko? Nenänikö?
Ja vaimoni, tyynesti: Kyllä vain, kulta. Katsohan tarkkaan. Se on vinossa oikealle.

Tästä alkoi sairauteni. Sairaus, joka nopeasti saattaisi minut niin surkeaan ja epätoivoiseen ruumiin- ja mielentilaan, että olisin varmaankin kuollut tai tullut hulluksi, ellen olisi löytänyt siitä itsestään (kuten myöhemmin kerron) lääkettä, joka parantaisi minut.

Näin käynnistyy Luigi Pirandellon romaani Vino nenä (Uno, nessuno e centomila, 1926) ja päähenkilö Vitangelo Moscardan eksistentiaalinen kriisi. Tässä Pirandellon seitsemännessä ja viimeiseksi jääneessä romaanissa tiivistyvät hänen monipuolisen kirjallisen tuotantonsa johtavat teemat, minuuden sirpaloituminen, kommunikaation mahdottomuus, todellisuuden suhteellisuus, ja ne puhuttelevat lukijaa edelleen, vaikka kirjan ilmestymisestä on kulunut kohta vuosisata.

Luigi Pirandello (1867-1936) on Italian kirjallisuuden klassikkonimiä, ja hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon 1934. Kertojana Pirandelloa on verrattu aikalaisiinsa Italo Svevoon, Marcel Proustiin ja James Joyceen.

Vino nenä aloittaa Impromptu Kustannuksen Italian kirjallisuuden klassikot -sarjan. Impromptu on vuonna 2017 perustettu helsinkiläinen pienkustantamo, joka julkaisee italialaista ja ranskalaista kirjallisuutta suomeksi.

Italialainen Luigi Pirandello (1867-1936) tunnetaan Suomessa parhaiten teatterin uudistajana ja novellin mestarina. Nobel-palkitun (1934) Pirandellon kirjallinen tuotanto on hyvin laaja ja monimuotoinen, mutta esimerkiksi romaanisuomennoksia on tähän mennessä ilmestynyt vain kaksi: aikalaissuomennos Elämän filmi (Anna Silfverblad, 1927) sekä Mennyttä miestä (Liisa Ryömä, 1992). Tätä lyhyttä listaa täydentää nyt Vino nenä (Juuso Kortelainen, 2018).