Rakkautta

Otteita tekstistä:

Simo, Liisa täällä hei! Minä sain sun saamarin kirjees takia TASAN tonnin sakot. Vietä sinä siellä UNELMAVIIKONLOPPU ja pidä ittes kanssa hauskaa. Minä häivyn Helkkarinkuuseen! Eikä perään kannata soitella!

Onko neiti Pien siitä nyt kiinnostunut?
- Kyllä, olen kiinnostunut ja voisin harkita sitä esittämäänne ehdotustakin.

Eräänä syyskuisena sunnuntaina menin aikani kuluksi
rullaluistelemaan. Siellä törmäsin Simoon, tai paremminkin, hän törmäsi minuun. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja sovittiin tapaaminen luistelun loputtua Hyde Park Cornerilla.

Menimme hotelliin tutustumaan lähemmin toisiimme ja tutustuttiinkin niin perusteellisesti, että saimme sängynkin hajalle.
- Vautsi mikä mies, taitaa olla oikea rotusonni!
- Joo on se, ihan Hereford.

- Mitäh! Onko se sen gigolon näköisen, keski-ikäisen ukon, Clark Cablen tyyliä matkivan miehen?
- On.
- Oliko sen harjoittelupaikan saamisella mitä tekemistä tämän kanssa?

Viimein Liisa rohkaistuu ja kysyy Isä ja äiti, pidättekö te minua, olenko minä nyt teidän mielestänne huora?

Kun avioeromme on selvä niin, me menemme naimisiin
- Häh! Naimisiin?
Pääsi Liisalta vaistomaisesti.
- Aivan, kuuntele loppuun. Minä tarkoitan, solmimme kulissiavioliiton. Lapsemme saa isän ja isän nimen ja kaikki juridiset oikeudet kuten sinäkin, niistä teemme Englannissa pätevät paperit. Minä en odota tai edellytä sinulta aviollisia velvollisuuksia, jos et tahdo.Sinä tiedät nyt minun sairauteni, olen kyltymätön, minä tuskin paranen siitä, tosin en tiedä, että haluanko enää parantuakaan. Minä annan myös sinulle siinä suhteessa täyden vapauden.

- Minulla oli pitkään, tosin hiipuvia tunteita Simoa kohtaan ja voimistuvia tunteita sinuun. Lisäksi odotan lastasi, minusta seksi jonkun muun kanssa ei olisi sopivaa.
- Liisa rakas, sinä olet ihmeellinen nainen. Minä tosiaan rakastan sinua. Haluan myös parantua ja jaksan odottaa sinua, olen varma siitä.

Kalle, mieheni ja lapseni isä, oli hyvä ajaja ja lisäksi myös varovainen, mutta mäennyppylän takaa ja sen jälkeisessä kaarteessa vastaan tulevalle rekalle, ja sen poikittaiselle perävaunulle ei hänkään voinut mitään.

Saara katsoi hautakumpua ja sitten velipuoliaan sanoen:
- Nyt meillä ei ole enää isiä.

Pentti Hokkanen aloitti taiteellisen uransa, heti kansakoulun jälkeen, reilu 50 vuotta sitten. Eräässä harrastajateatteri ryhmässä, keskisessä Suomessa.

1960- luvun alussa, Pentille kävi, niinkuin monelle muullekin, juna vei Helsinkiin työn perään. Löytyi nuori, kiva nainen, jonka kanssa perusti perheen. Seuraavat parikymmentä vuotta olikin yhtä työn juhlaa, ei aikaa harrastuksille, vaan: työtä, työtä jne...

Hieman ennen kokoaikaiseksi jouten olijaksi siirtymistään Pentti liittyi Tikkurilan teatterin seniori ryhmään, Virtuoosit. Viiden vuoden jälkeen, hän halusi vaihtelua ja siksi siirtyi Helsingin työväenopiston, opistoteatteriin, myös noin viideksi vuodeksi.

Työväenopistossa, Pentin tuli oltua mukana myös, mm. käsikirjoitus kurssilla. Sieltä kimmokkeen saatuaan hän kirjoitti ja julkaisi kovakantisena rakkausromaanin: Rakkautta, täällä BoD: issa v 2015 ja pehmyt kantisena pokkarina v 2016. Varastoon jääneiden- ja uusien ideoiden synnyistä Pentti laittoi jutut E kirjaksi, julkaisten ne täällä lyhytnäytelminä: Missä onni on? joka on Kaksinäytöksinen pienoisnäytelmä arvomaailmojen priorisoinnista sekä, Mitäs nyt tehdään? Ollen pienoisnäytelmä luopumisen tuskasta.

Myöhemmin syksyllä ilmestyy pienoisromaani Elokuun viimeinen päivä