Kohti vapautta ja elämää

Tämä novelli on varsin uskonnollinen kirjoitus ja ei siksi
välttämättä puhuttele kaikkia lukijoita. Sen sijaan uskonnollista ihmistä, puhumattakaan lahko- tai kulttiuskonnosta pois lähtenyttä ihmistä, kirjoitus hyvin suurella todennäköisyydellä kiinnostaa.

Novelli on kuvitteellinen kertomus kahdesta Raamattuun
vakavasti suhtautuvan lahkouskonnon jäsenestä. Keskeisenä
teemana on ristiriita heidän hengellisen elämän ja sen
tavoitteiden sekä odotusten että romanttisen ja aistillisen
rakkauden kaipuun välillä. Tätä ristiriitaa korostaa heidän
kyllästyneisyytensä tarkasti rajattuun ja ennalta arvattavaan
elämään samoin kuin heidän uskontonsa asettamiin tiukkoihin
rooliodotuksiin.

Kuvitteelliset päähenkilöt ovat tulleet mukaan eri tavoin lahkoon. Novelli koostuu kymmenestä eri välähdyksestä heidän lahkouskonnosta irrottautumisprosessistaan ja hengellisen
elämän uudelleen löytämisestä. Heidän taustalla ovat oikeat ihmiset ja oikeat tapahtumat. Myös taustalla olevat uskonnolliset käsitykset ovat täysin todellisia. Kuitenkin kuvitteellisuus ja todellisuus menevät tässä novellissa toisiinsa nähden lomittain.

Ensimmäinen päähenkilö on lievästi liikuntaesteinen noin 30-
vuotias mies. Hän on Jari Mikko Kuusinen. Jari liittyi aikuisena
lahkoon. Hän on oikeastaan novellin varsinainen päähenkilö, jonka näkökannalta asioita, tapahtumia ja tunteita käydään läpi. Toki myös toiselle päähenkilöistä annetaan tällä tavoin tilaa.

Toinen päähenkilö on noin 25-vuotias nainen. Hän on Sari
Eveliina Kortelainen, omaa sukua Saari, tuttavien kesken Eve.
Eve on kasvanut uskontoonsa lapsesta saakka. Hän on
naimisissa Hannun kanssa ja on kahden lapsen, Villen ja
Vilhelmin, äiti.

Kirjoittaja on keski-ikää lähestyvä ihminen. Hän on omakohtaisesti nähnyt ja kokenut liikuntaesteisten maailmaa. Sama koskee lahkouskonnon maailmaa ja elämää, jota kirjoittaja näki sisäpuolelta kuusi vuotta, kunnes jätti lahkon vuonna 2001.

Novelli syntyi sekä kirjoittajan halusta kokeilla kirjoittamista
vakavassa mielessä että henkilökohtaisesta lahkouskonnosta
irrottautumisprosessista ja uudesta hengellisestä elämästä. Ensimmäinen raakaversio valmistui jo vuonna 2001. Kirjoitus jäi parin oikolukukierroksen jälkeen useaksi vuodeksi muistitikkuun odottamaan, kunnes vuonna 2013 kirjoittaja lisäsi novelliin kaksi lukua ja oikoluki tekstin vielä kertaalleen.

Tarinan kannalta lisäys saattaa tuntua irralliselta tai päälle liimatulta, ettei jopa turhalta. Kirjoittaja halusi kuitenkin jättää lisätyt kaksi viimeistä lukua osaksi novellia ja jättää kysymyksen lisättyjen lukujen tarpeellisuudesta lukijan ratkaistavaksi.